Modernismi

Modernismi on eräänlainen tyyliala, jossa pyrittiin uudistamaan eri taiteenaloja. Siihen kuuluu monia 1900-luvun alussa alkaneita suuntauksia kuvataiteessa, arkkitehtuurissa, muotoilussa, musiikissa, kirjallisuudessa, tanssissa ja teatterissa. Modernismissa oli tarkoitus kapinoida 1800-luvun akateemista, historista ja konservatiivista kulttuuria vastaan.

Arkkitehtuurissa modernismi on laaja termi, ja sillä tarkoitetaan useampia toisiaan muistuttavia rakennustyylejä, pääasiasssa muodon yksinkeirtaistamista ja koristeen hylkäämistä, joka tapahtui aluksi noin vuonna 1900. Vuonna 1940 nämä tyylit olivat vakiintuneet, ja niistä tuli hallitseva rakennustapa 1900-luvun useiden vuosikymmenien ajaksi.

Tyypillistä modernismille on muunmuassa historiallisten tyylien hylkääminen, sen periaatteen omaksuminen, että materiaalit ja toiminnalliset vaatimukset määräävät tuloksen, koristeisuuden hylkääminen sekä muotojen yksinkertaistaminen ja turhien yksityiskohtien poistaminen.


Arno Ruusuvuoren suunnittelema Hyvinkään uusi kirkko, 1961 

Renessanssin arkkitehtuuri

Renessanssin arkkitehtuuri ajoittuu 1440-luvulta 1600-luvulle. Se sai vaikutteita antiikin arkkitehtuurista. 

Renessanssin aikaisessa arkkitehtuurissa pyrittiin palaamaan antiikin ajan ihanteisiin: selkeyteen, symmetrisyyteen ja harmonisuuteen. Tyypillistä oli geometristen muotojen käyttö. Ominaisia rakennuksia tälle ajalle oli kuutiomaiset kupolilla katetut keskeisrakennukset, etenkin kirkot. Varhaisemmassa renessanssissa käytettiin myös antiikista lainaten pyörökaaria, roomalaisia pylväitä ja päätykolmioita.
 


 Pietarin kirkko, Vatikaani

Goottilainen arkkitehtuuri

Gotiikka on Euroopassa vallinnut arkkitehtuurinen tyyli, joka seurasi romaanista ja edelsi renessanssityylisyyttä. Gotiikan juuret johtavat 1140-luvulle, Ranskan maaperälle. Gotiikan myötä syntyi myös goottilaista kuvanveistoa, maalaustaidetta ja taidekäsityötä. Goottilainen taide korosti  uskonnollisuutta.

Tavanomaisia piirteitä arkkitehtuurissa olivat mm. korkeuksiin kohoavat kirkontornit, joissa oli suippokaaret. Ne olivat hyvin koristeellisia. Myös värilliset ikkunalasit maalauksineen yleistyivät kirkoissa.



Italia, Milanon tuomiokirkko.

Funktionalismi

Funktionalismi, puhekielessä funkis, on arkkitehtuurinen tyylisuuntaus joka on modernia arkkitehtuuria. Sen mukaan rakennuksen tulee olla sellainen, että sen osat toimivat parhaiten tiettyä tarkoitusta varten. Joten esim. koristelu jolla ei ole käytäntöä jätettiin pois.

Funktionalismi kehittyi vastareaktiona 1900-luvun kertaustyylejä vastaan, jotka matkivat aiempien aikakausien tyylejä.  Funktionalismi kukoisti 1920-1930. Funktionalismi jätti pysyvän jäljen myöhemmän 1900-luvun ja nykyajan moderniin rakennustaiteeseen.

Funktionalismin suurnimiin kuuluu myös suomalainen Alvar Aalto.


Alvar Aallon suunnittelama Espoon teknillisen korkeakoulun auditorio.

Jugend

on taiteen tyylisuuntaus, joka vallitsi Euroopassa 1880-luvulta ensimmäisen maailmansodan alkuun.
Jugend vaikutti erityisesti arkkitehtuurissa ja taidemuotoilussa.

Jugendille tyypillistä oli muunmuassa kasvimaailman muodot, ja luonto antoi aiheita ornamentiikkaan. Jugendiin liittyi paljon kansallisromanttisia piirteitä. Jugendilla oli eri Euroopan maissa eri nimiä, esim. Ranskassa art nouveau.







Suomessa jugendia arkkitehtuurisesti edusti mm. Eliel Saarinen, kuvassa hänen suunnittelema Helsingin rautatieasema.

Empire

Empire-tyylisuunta ajoittuu 1800-luvulle, se syntyi Ranskassa Napoleonin aikaan ja Napoleon ottikin sen hovityylikseen.

Empiren koristeaiheet olivat peräisin lähinnä roomalaisesta antiikista. Arkkitehtuurissa empirelle oli tyypillistä suoraviivaisuu ja jäykkyys ja mm. holvikaaret ja pylväsjärjestelmät.

Suomessa siirryttiin  Carl Ludvig Engelin vaikutuksesta niin sanottuun pietarilaiseen empireen.



Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin yliopisto.

Kertaustyylit

Kertaustyyleillä tarkoitetaan sitä, että arkkitehtuurissa lainataan jotain aiemmilta aikakausilta.
Kertaustyylit kukoistivat Suomessa 1800-luvun uusklassismin jälkeen.

Sekä aiheet, että tyyli-ihanteet kertaustyylisyydessä haettiin aiempien aikakausien arkkitehtuurista. Kertaustyyleissä saatettiin rinnakkain yhdistellä esimerkiksi uusgotiikkaa, uusrenessanssia ja uusbarokkia. Suomessa olivatkin uusgotiikka ja -renessanssi 1900-luvun alkuun saakka suosittuja rakennustyylejä uusklassismin kera.

Käytetty tyyli valittiin usein rakennusten käyttötarkoitusten perusteella. Esimerkiksi hallintorakennuksissa suosittiin mahtailevaa ja maskuliinista uusrenessanssia, kun taas kirkoissa tyypillistä oli uusgotiikka.


Kuvassa Oulun kaupungintalo, esimerkkinä uusrenessanssin käyttämisestä hallintorakennuksissa.